Ghettopäiväkirja (kansi: Jenni Noponen)
14-vuotiaan Rywka Lipszycin Ghettopäiväkirja (Gummerus) on harvinainen dokumentti elämästä puolalaisessa ghetossa. Neuvostoarmeijan naislääkäri löysi nuhjuisen vihkon Auschwitzin tuhkista vuonna 1945, mutta vasta vuonna 2008 paljastui että kyseessä oli merkittävä löytö. Taustatiedoilla ja kuvituksella varustettuna teinitytön päiväkirja on vaikuttava muistutus siitä millaisissa oloissa ghetoissa jouduttiin elämään.
Ghettopäiväkirja sisältää 14-vuotiaan Rywka Lipszycin arjen kuvausta vuosilta 1943–44. Elämää varjostavat ympärillä luhistuvan juutalaisyhteisön kauhu, pelko ja nälkä sekä väkivallan ja kuoleman jatkuva läsnäolo. Tytön vanhemmat ovat kuolleet, osa hänen sisaruksistaan siirretään toiselle leirille varmaan kuolemaan ja Rywka joutuu työskentelemään pitkiä päiviä varmistaakseen jokapäiväisen ruoka-annoksensa. Kärsimystä on jatkunut vuosikausia, mutta teinin elämänjano ei sammu.
Rywka oli syvästi uskonnollinen ortodoksijuutalainen ja älyllisesti kunnianhimoinen nuori, joka suhtautui maailmaan uteliaasti, omaa identiteettiään etsien. Kouluvihkon sivuille hän kirjasi arjen tapahtumia sekä vuodatti tunteitaan, talletti muistojaan ja uskoutui ongelmistaan. Päiväkirja luo uuden näkökulman elämään ja eloonjäämistaisteluun Lodzin ghetossa, mutta kertoo myös siitä, miten äärimmäisen vaikeaa oli kasvaa kohti aikuisuutta keskellä epäinhimillisiä oloja.
Päiväkirjan lisäksi teos sisältää valokuvia ja artikkeleita, jotka sijoittavat tytön tarinan juutalaisten kansanmurhan tarinaan ja kertovat ghetossa asuneiden myöhemmistä kohtaloista. Ghettopäiväkirja etsii vastausta myös siihen mitä Rywkalle lopulta tapahtui.
”Haluaisin tehdä niin paljon maailman eteen, sillä näen miten valtavasti onkaan puutetta. Minun tulee niin sääli, että en tiedä miten päin olisin. Mutta tajuan, että enhän minä merkitse yhtään mitään tässä maailmassa, olen vain pelkkä tomuhaituva enkä voi tehdä mitään. Silloin olo tuntuu entistäkin surkeammalta, ahdistaa niin kauheasti, etten tiedä mitä tekisin… Silloin rohkaisen itseäni sanomalla: ”Toisaalta olen vielä nuori, kovin nuori, ja mitä kaikkea vielä voikaan tapahtua?” Mutta aika kuluu… On jo viides sotavuosi… […] Ainoa, mistä saan vähän voimaa (kuten jo kirjoitin) on se, että asiat eivät aina tule olemaan tällä lailla ja että olen vielä nuori. Ehkä jonain päivänä minusta vielä tulee jotakin, ja silloin voin tehdäkin asioille jotakin.” – Ote Rywka Lipszycin päiväkirjasta
Rywka Lipszyc
Ghettopäiväkirja
Nuoren tytön elämä Lodzin ghetossa
Alkuteos The Diary of Rywka Lipszyc
Suomennos Tapani Kärkkäinen
246 sivua